Viikonloppuna käyty ruokapöytäkeskustelu tyttäreni kanssa nostatti esiin kiinnostavan epäkohdan lapseni elämässä. Ruokana söimme kanankoipia, kasvis-riisiä ja kyytipoikana mitä herkullisinta variksenmarjahyytelöä. Tyttö oli ottanut aika ison annoksen ja aikansa syötyään alkoi väännellä naamaansa tuskaisena.
minä: No mikäs nyt?
tyttö: Mun olo alkaa tuntua aika kanaiselta.
minä: Älä sitten syö enempää jos et jaksa. Olisi aika kauheaa, jos sä muuttuisitkin kanaksi.
tyttö: No niinpä. Paitsi että sitten mä munisin joka päivä yhden kananmunan. Mutta se ei olisi luomua, mä olen häkkikana.
minä: ???
tyttö: Mä tajusin just eilen, että mun elämähän on pelkkää koulua ennen kuin pääsen töihin. Eli pelkkää koulua vaan, ja välillä hetki lomaa. Eiks sen kuuluisi mennä just toisin päin, niin että olisi pääasiassa oikeeta elämää, ja siinä välissä hetkittäin koulua.
minä: Niin, no sustahan voi tulla isona joku poliitikko, joka pääsee vaikuttamaan asioihin ja muuttamaan tuon.
tyttö: Joo, ja sitten mä oisin taas luomukana.
7 kommenttia:
Ihanan keskustelu, hymyilytti kovin :) Terveisiä häkkikanatytärpoloisellesi!
Vau mikä tietoisuuden aste tytöllä.
Tämänpäivän lapset (nuoret) on ihania :)
Ja nuo kanojen kuvat huippuja !
Haa,selvästi tuleva downshiftaaja! Näitä me tarvitaan, nuorissa on tulevaisuus.Ja fiksuissa varsinkin :)
Lumikko: Kiitos terveisistä, kaima kiittää. :)
Wihtori: Tosiaan, nuorten kommentit hämmästyttävät välillä viisaudellaan ja filosofisuudellaan. Ihanat, pörheät kanat ovat Madeiralta. En ole tuollaisia Suomessa nähnytkään, mitä lie turkiskanarotua. :)
Jani: Juu, downshiftaaja jo syntyessään, tulee äitiinsä. :D
Hihih! Tämä oli ihan mahtava keskustelu :) Lapset on niin verrattomia, elämä olisi niin paljon tylsempää ilman noita älyväläyksiä.
Äitinsä tyttö?! ;) Ihana anekdootti!
Heh, tiijä häntä. Aika teräviä oivalluksia tuolta tytöltä kuitenkin aina lipsahtelee. Keneen lie tullut. :)
Lähetä kommentti