Tunnen sielunsukulaisuutta Carrollia kohtaan monestakin syystä, mutta erityisesti sen vuoksi, että hän julkaisi kaikki kaunokirjalliset teoksensa (kuten esimerkiksi nonsense-runoteoksen The Hunting of the Snark ja kaksiosaisen fantasiaromaaninsa Sylvie and Bruno) taiteilijanimellään, mutta matemaattiset tutkielmansa ja muut akateemiseen uraansa liittyvät teokset omalla nimellään. Tämä suhteellisen yleinen ilmiö kiehtoo ja ihmetyttää minua. Miksi niin monet kokevat tarvitsevansa toisen nimen toteuttaakseen toista puolta persoonastaan? Onko se puhtaasti henkinen asia - luova puoli näyttäytyy lähes erillisenä persoonana, jolle kuuluu oma nimi - vai pelkkää oman itsensä harkittua suojelemista rajoittunutta maailmaa, tuomitsemista ja arvostelua vastaan? Että jos kirjoittaa fantasiaa, ei voi olla vakavasti otettava pappi ja matemaatikko? Itse olen lukenut hänen tuotannostaan vain kaksi kirjaa, eli ne tunnetuimmat: Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaailmassa, mutta aion korjata tilanteen pikimmiten. Carroll piti myös koko ikänsä seikkaperäistä päiväkirjaa, joka on myös julkaistu niiltä osin kun se on ollut mahdollista. Lukulistalla sekin.
7 kommenttia:
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
Tuo henkilö on ollut visionääri ja ehkä aikaansa edellä. Vaikuttaa modernilta ihmiseltä, vaikka onkin syntynyt niin kauan aikaa sitten.
Olen pohtinut myös tuota, mitä tekstissäsi pohdit: antaako nimimerkki tai alterego luvan jollekin sellaiselle, mille omalla niellä esiintyminen ei antaisi? Onko se sojautumiskeino? Pitääkö se pirstaloitumisen kokemuksen etäällä ja tavallaan antaa tunteen kokonaisemmasta minästä, jos ja kun pystyytoteuttamaan erilaisia "eri nahoissa"?
Mitä tulee sinun aikaisempaan pohdintaasi omana itsenäsi kirjoittamisesta, niin ymmärrän tuskan. Voisiko kuitenkin olla, että omalla nimelläsi kirjoittaminen toisi kirjoituksillesi uuden ulottuvuuden ja voisiko se ruokkia myös sitä todellista arkiminääsi?
-junika-
Kiitos Junika pohdituttavasta kommentistasi. Paljon hyvää mietittävää. Aura itseasiassa onkin ihan virallisesti oma nimeni, mutta edustaa sitä yksityisempää, henkilökohtaista ja luovaa minää.
Mä olen pohtinut näitä juttuja joita tuot esiin kommentissasi niin paljon, että välillä on tuntunut että pää räjähtää. :D Ja ainakin tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että vaikka kirjoitankin tämän vähemmän tunnetun nimen alla tätä blogia, niin alan silti tuoda enemmän esiin muitakin puolia. Integraatio on päivän sana. :) Jännä huomata, että ajatuskin siitä pelottaa. Että heti kun mä mainitsen mun ammattini tai jos kirjoitan jotain jostain siihen liittyvätä tms. niin jotain kauheaa tapahtuu. Noitarovioiden muisto ilmeisesti kummittelee vielä takaraivossa. :D :D Siitä aion päästä eroon tässä askel askeleelta.
Kirjoitit asiasta jota minäkin olen miettinyt paljon. Itsekin olen rajannut tunnistettavuuttani ammattini takia. Toisaalta koko ajan olen miettinyt myös sitä, että haluaisin toisaalta voida olla jollain tapaa kokonaisena liikkeellä. Tämä pohtiminen näkyy muun muassa siinä, että ensin tuolla profiilissa oli ammattini, nyt ei enää ole. Olen ehkä jollain lailla löynnyt rauhan tämän asian kanssa, ja on hyvin paljon asioita joista en kirjoita blogeissa lainkaan. Tai kirjoitan, mutta ihan toisella tasolla kuin niissä muistiinpanoissa joita teen itseäni varten.
Olen silti samaa mieltä, että integraatio on päivän sana, ja iso kysymys on miten tehdä tätä integraatiotyötä. Omalla kohdallani tuntuu, että johdatus pikku hiljaa vie siinäkin asiassa parhaaseen suuntaan. Tällä hetkellä kehitys näkyy vuorovetoisesti ihanassa virityksessä ja kädellisessä, enkä itsekään tiedä mihin se oikein vie. Parasta on, että ei minun niin tarkkaan tarvitsekaan tietää.
Ja jälleen toinen puoli asiassa on, että kyllä minullakin on välillä meinannut pää räjähtää kun olen miettinyt ja miettinyt halua ja pelkoa tulla esille ja piiloutua.
Viikon kuluttua meillä ehkä on tilaisuus tavata? Odotan sitä ilolla! Ja vilkutan sinulle, Junika!
Aura, minua henkilökohtaisesti kiinnostaisi lukea myös työhösi liittyvistä asioista. Se toisi kirjoituksiin/blogiin vielä lisää syvyyttä ja antaisi toisaalta myös uudenlaisen "peilauspinnan" moniin juttuihin.
Toisaalta ymmärrän juuri sen, että ammatin ja ammattiminän vuoksi haluaa pitää ne kaksi asiaa erillään. Varsinkin kun ja jos blogin idea ei ole tuoda esille omaa ammattiosaamistaan. On monia blogeja, joissa kirjoittaja tuo esille itseään kautta osaamisensa (lifestyle- , elämäntaitovalmennus- jne...), ehkä sellaisessa työssä ja sellaisessa kehityksessä se onkin luontevampaa.
Minuakin kiehtoisi tulla enemmän läpinäkyväksi.
Liisalle iloinen takaisinvilkutus, vierailin juuri blogissasi ja tulin hyvälle tuulelle.
-junika-
Liisa: Nämä asiat vaativat aikaa kypsyä, näin olen sen ajatellut. Sinä poistit ammattisi profiilista, ja minä juuri sen lisäsin. Kaamean iso askel minulle, ja tuskin kukaan huomaa, tai edes ketään kiinnostaa. Luulen että loppujen lopuksi se ongelma on aina omassa päässä, itselläni ainakin, ja suurin uhka ne omat pelot. Mutta prosessi etenee, maailma muuttuu, katsotaan mihin päädytään. Sunnuntaina tosiaan tapaamme, mikäli ehdin ajoissa takaisin pakolliselta Helsingin reissulta. Tai ehkäpä ei haittaa vaikka vähän myöhästyisinkin?
Junika: Olipa kiva kun kerroit, että työnäkökulmallanikin voisi olla annettavaa tähän blogiin, ja joku jopa voisi olla siitä kiinnostunut. Tätä jään pohtimaan, ja omia esteitäni tämän toteuttamisen tiellä kyseenalaistamaan. :)
Todella mielenkiintonen aihe! Minä olen miettinyt samaa lähinnä nykykirjailijoiden näkökulmasta? Mikä saa kirjailijan kirjoittamaan toisella nimellä?
Yksi syy voisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan raha, että "ei tietokirjan kirjoittaminen" vaikeuttaa apurahojen saamista ”vakavasti otettavaan” työskentelyyn. On yllättävän helppoa kategorisoida ihmsiä tiettyyn lokeroon ja kun yhteen lokeroon joutuu, sen laajentaminen on varmasti vaikeaa.
Niinpä. Eri henkilöillä varmaan eri motiiveja, mutta mielenkiintoinen ilmiöhän se on. Ja harmillinen siinä mielessä, että jos itsesuojelun vuoksi joutuu näin toimimaan. Vähän samasta ilmiöstähän taitaa olla kyse, kun monialaisesti lahjakas alkaa toteuttaa jotain puoltaan, joka ei ole se jolla on saanut nimeä, niin herkästi leimataan sen yhden asian taitajaksi, aivan kuin muu ei olisi mahdollista. Tulee vaan mieleen esim. Kata Kärkkäinen a.k.a Katariina Souri. Ja monet muut.
Lähetä kommentti