Ovat viime viikot vetäneet vähän hiljaiseksi. Tytön tilaa löytyi selittämään jokin niinkin harmittoman tuntuinen ja pieni juttu, kuin mykoplasmainfektio. Taitaa olla paljon liikkeellä. Itse olen joutunut sitten ihan muista syistä johtuen testaamaan hermostoni kestävyyttä ja selviytymiskykyä. Jotain täysin yllättävää, vahingollista ja järkyttävää ilmeni läheisestä ihmisestä. Hetken tuntui että tästä en toivu, mutta toivuinpas vaan. Ja juuri sopivasti vastaanottamaan jotain täysin yllättävää, aivan ihanaa ja oih ja voih, enpäs kerrokaan vielä.
Eli tällaista tasapainoista normielämää tänne vaan kuuluu, mitäs teille muille?
(livahtaa kurkkimaan muiden blogeja)
(livahtaa kurkkimaan muiden blogeja)
5 kommenttia:
Onneksi tytön oireilut selvisivät! Mutta nyt kyllä heräsi kiinnostus; mitä yllättävää ja ihanaa? Kerro kun tuntuu siltä...
Jaa - normielämää vai?? Nyt kyllä odotellaan paljastuksia kieli pitkällä... ja kiva, että saitte oireisiin tietoa.
Hienoa että diagnoosi selvisi, varmasti helpottavaa! Ilonpäivä siis ja syy olla kiitollinen:)!
Kerro nyt kaikki heti :) Mä arvaan kyllä mut voin olla ihan puissa ja väärässä.
Ei se diagnoosi ihan täysin selvinnyt, mutta antibioottikuurilla oireet lakkasivat, kunnes alkoivat toissailtana uudestaan. Ihan sama flunssa ja ihan samat kuviot. Mutta mieli on parempi, kun tietää että ei tässä mitään hätää, nämä menevät ohi kun on flunssa taas poissa.
Ja kertoisin joo, vaan ei vielä voi. Ja Elisa arvaa varmaan ihan oikein. Mitä sitä muuta naisen elämässä... :D
;)
Lähetä kommentti