Imagine!

Olin kuvitellut kaiken ihan väärin. Olin antanut mielikuvitusmiehelleni ihan vääränlaisia ominaisuuksia, ja jumiutunut niihin. Olinkin jo hetkittäin ounastellut, että pitkä suhteeni fantasiamiehen kanssa saattaisi olla este todellisen suhteen muodostamiselle. Mutta en välittänyt siitä, koska mielikuvitusmieheni oli turvallinen, ennalta-arvattava, oma luomani ja sellaisenaan täydellinen.

Joskus elämässä tapahtuu ihan pieniä arkisia sattumuksia, pieniä tilanteita, jotka jotenkin tuntuvatkin symboloivan jotain paljon suurempaa, jotain tosi oleellista. Viime perjantaina astuin aamulla junasta ulos Pasilassa. Minulle ei tule Hesaria. Rakastan Kate Bushia. Kuljin kiireisen välinpitämättömään massaan sulautuneena pahvinen kahvimuki kädessäni katse kohdistettuna tulevaisuuteen, joka ei koskaan toteudu (juuri sellaisenaan). Aseman ulkopuolella seisoi mies jakamassa lehtiä ohikulkevalle ihmislohikäärmeelle. Olin lukenut Metron junassa, ei kiitos. Ja sitten havahduin, että hyvänen aika sentään, mieshän jakoi uusinta Nyt-liitettä, jossa oli Kate Bushin haastattelu. Olin juuri pohdiskellut hetki aiemmin, mistä saisin tämän lehden. Ja nyt sitä oltiin työntämässä suoraan käteeni, mutta kieltäydyin, koska kuvittelin sen olevan jotain muuta.

Ja siinä samassa tajusin, että omat (virheelliset) mielikuvani todellisuudesta saavat minut torjumaan sen, mitä kaikkein eniten olen toivonut. Tämä oli tärkeää. Ja samalla ymmärsin, että olin kuvitellut kaiken ihan väärin. Olin ollut mielikuvitukseton ja tylsä antaessani ominaisuuksia miehelle, jonka toivoin kohtaavani. Koska kun kohtasin miehen jonka toivoin kohtaavani, hän ei ollut yhtään sellainen, millaiseksi olin hänet kuvitellut ennen kuin olimme kohdanneet. Koska hänen kuvittelemisensa etukäteen oli yhtä mahdotonta, kuin keksiä uusi, ennennäkemätön väri. Olen valaistunut. No, ainakin rakastunut.

I'm in love. And it's not any fantasy this time. He's real. When I first met him, he brought me a huge purple orchid and had a John Lennon t-shirt under his shirt blouse. And he writes poems too. Imagine!