Hirvittävän raskas viikko takana. Yksi yö tuli jopa vietettyä Lastenklinikalla, eikä lukemattomista tutkimuksista huolimatta mikään tullut sen selvemmäksi. Eikä ehkä koskaan tulekaan. Kyseessä lie Liisa Ihmemaassa -syndrooma, kun vuoroin ilta on aamu ja aamu ilta, vierellä irvistää kissa, jota ei olekaan, katto puristaa tytön littanaksi, ja hetkessä kaikki on aivan pientä, tai sitten outoa ja suuren suurta, värit vaihtuvat lennossa ja seinät kaatuvat päälle. Ja sitten taas kaikki on niin kuin niiden pitää.
9 kommenttia:
Toivotan sinulle voimia uuteen viikkoon ja toivottavasti saat häädettyä irvikissat pois.
Kiitos Marja Leena. Lapsellani on tosiaan tällaista outoa oireilua ollut viime aikoina yhä enenevässä määrin. Alkaa tuntua siltä, että kaikkea on jo kokeiltu, mutta jos ei löydy syytä, niin vaikea on löytää hoitoakaan.
Ai hyvä ihme. Epilepsia??? Epätyypillinen migreeni?
Liisa Ihmemaassa -syndrooma ainakin.
Voimaa sinne.
Joskus toivoo että etsivä löytää.
Hui kamalaa! Halit suloiselle tytöllesi ja sinulle. Toivottavasti voi(tte) jo paremmin!
Kiitos lämmöstänne piilomaja ja Marikka. Ei pitäisi olla epilepsiaa eikä migreeniä, keskushermostoon mennyttä enterovirustakin tutkittiin selkäydinpunktion avulla, mutta eipä ollut sekään. Parempaan suuntaan näyttäisi homma kuitenkin olevan menossa. Kolme päivää jo "asiat pysyneet paikoillaan" suurin piirtein, ja kerran vaan tuntunut makuulla "kuin seisoisin, mutta ilman lattiaa".
Voi ei, varmaan inhottavaa tytöllesi ja säikäyttävää myös sinulle :( Toivotaan että syy ja sitä myöten hoito löytyy tai että maailma pysyisi tästä lähtien paikoillaan.
Parempaa vointia teille sinne toivon!
Kiitos paljon toivotuksista Lumikko. Kaikki on vaikuttanut nyt paremmalta viime päivinä, jospa tämä tästä hiljalleen asettuisikin.
Oli muuten hassu juttu, kun oltiin sairaalan labrassa verikokeissa ja tyttöni halusi jotain mikä veisi huomion toisaalle toimenpiteen ajaksi. Hän nappasi vieressä olleen aikakausilehden ja käänsi sieltä ristikon esiin. Joku oli kuitenkin täyttänyt sen, vain yksi sana puuttui. Sitä sitten siinä pähkäiltiin ja näytteenottaja sitten keksi: Lumikko! Eli ristikon ainoa jäljelle jäänyt sana oli Lumikko. Tulit heti mieleen, ja olethan myös tyttöni kaima. :)
Voimia, paranemisia ja lämpimiä ajatuksia. Me vietettiin viime suununtai samassa paikassa.
Toivottavasti jotain selviää, epätietoisuus on kurjaa.
Kiitos kaunis, Elisa. Meillä on pieni potilas jo toipumaan päin. Toivottavasti teillä kanssa lasarettia vaatinut tilanne ohi.
Lähetä kommentti