Day Five
Koska sitkeästi olen päättänyt käsitellä koko matkani lppuun asti täällä blogissa, postailen nyt nämä viimeiset kuvat ilman sen pitkäveteisempiä kirjoituksia. Alla kuvia Ylämaan lehmistä Darmooren nummia halkovalla autotiella. Tässä sitä oli hidasta elämää ja leppoisuutta sekä levollisuutta. Kun noilla sarvilla varustettu jössikkä haluaa maata keskellä tietä, autoletka odottaa. Tasan niin kauan kuin lehmä haluaa. Kunnes tulevat rohkeat paimenet auttamaan lehmiä muuttamaan mielensä makuupaikkojen suhteen.
Alla olevassa kuvassa on kylä nimeltä Princetown, jossa on huikean jännittävä vankila (kuvassa) josta ei kuulemma elävänä voinut paeta. Tällaisia hurjia juttuja, sekä monia karmivia kummitustarinoita kuulin kierrellessäni Dartmooren nummilla.
Alla olevissa kuvissa on joku kylä Dartmooren laitamilla, mistä ostin pienestä ja ahtaasta puodista kätevän lintukassin, ihanan pöllökassin, valkosuklaata ja vadelma curdia, what ever that is in Finnish. Ja jäi harmittamaan etten ostanut ruusuvoidetta. Se tuoksui taivaalliselta.
Jäin ihmettelemään miksi noilla kuvissa olevilla hevosilla oli pitsimyssyt. Tytöt kuitenkin kuulemani mukaan harjoittivat hevossuunnistusta, ja pyörivät pienen kylän keskustassa melkoisen eksyneen näköisinä.
Dartmooren jälkeen
matkasin munkkiluostariin. Buckfast Abbey oli hieno ja juhlava ja istuin
hetken hiljentyen ja kyyneleet silmissä luostarin kappelissa, jossa oli
valtava, kokonaisen seinän kokoinen, värikäs Kristus -lasimosaiikki. Luostari on
kuuluisa sekä tujakasta viinistään (se on nykyään maineeltaan vähän kuin entisaikojen Sorbus Suomessa) sekä näistä upeista lasitöistään.
Luostarilla
oli myös viehättävä kirjakauppa, jossa ilokseni oli hyvin
suvaitsevainen setti kirjoja. Löysin hyllyistä mm. kirjoja
luonnonhengistä ja zenistä, sekä Lorna Byrnen enkelikirjat. Itselleni
ostin kirjan hiljaisuudesta ja tuliaisiksi kolme tinaenkeliä - Hope,
Love and Harmony. Luostarin toinen puoti oli täynnä kaikenlaista
mielenkiintoista tavaraa sekä herkkua, kuten esimerkiksi viski-toffeeta
(jota vein tuliaisiksi kissani hoitajalle) ja kakkuja peltirasioissa,
kaikenlaisia hilloja ja marmelaadeja, vintage-aiheisia magneetteja ja
lasinalusia. Ostin myös pienen pullon sitä kuuluisaa viiniä, joka sitten
kuitenkin ikävien sattumusten myötä takavarikoitiin tullissa. No,
onpahan pakottava syy palata takaisin Buckfast Abbeyhin. Mahdollisimman pian.












3 kommenttia:
Nautin siis niin näistä Englanti-postauksistasi. Kiitos! Muistan nuo oudon näköiset lehmänsukuiset lapsuudestani, niitä on myös New Forestin nummilla. Autolla ei todellakaan liikuta minnekään, kun Hän päättää seisoa keskellä tietä.:)
Kiitos matkaraportista. Ahmin kerralla, kun en ole aiemmin ehtinyt. Minä en vain nyt oikein kestä, kun matkakuume kipuaa ihan mahdottomiin sfääreihin. Kiitos :)
Marikka: Jeps, näitä voisi olla vähän Helsingin keskustassakin julistamassa leppoisuuden ilosanomaa. :)
Kirjailijatar: Ymmärrän oikein hyvin. Toisten matkapostauksien lukeminen on kyllä pirullista hommaa... Olen huomannut saman asian siis, että matkakuumehan siitä vaan yltyy. Kiva kuitenkin että piipahdit ja kommentoit. :)
Lähetä kommentti