Hello, Hello! Tässä juuri ennen matkaa fiilistelen englannin kuvillani vuodelta 1984. Koulut olivat jo alkaneet, mutta minä-tyttö se pääsin kokeilemaan siipiäni laivamatkalle Englantiin. Mukana olivat kaikki kymmenet smurffi-figuurini, heidän kärpässienitalonsa, sekä nämä puna-mustat, englantilaisia postilaatikkoja imitoivat vaatteeni. Huom! Myös sukkani olivat punaiset ja kenkinä mustat kiinantossut - harmi etteivät ne näy kuvissa.
Matka-aluksena oli jättiläismäinen peräporttialus Orion. Viihdytin itseäni tällä kaksi viikkoa kestäneellä laiva-ajelulla pyydystämällä pieniä, laivan kannella pörränneitä kukkakärpäsiä, sekä tuijottamalla tuntikausia keulan halkomaa merta. En muista olleeni pitkästynyt, mutta eräänä myrskyisenä päivänä olin todella merisairas ja lentelin pitkin seiniä. Ja nyt jälkeenpäin olen vasta tajunnut, miten hieno juttu olikaan nähdä aavalla ulapalla leikkiviä delfiinejä!
Vihdoin, saavuttuamme kaikkien vaiheiden jälkeen Englantiin, ostin jäätelökioskista jäätelötötterön vaikuttavan englanninkielentaitoni avustuksella (= "Ice-Cream, please."), se oli hieno tunne. Myös Fish and Chipsien syöminen sanomalehtikääreestä hautausmaan muurilla istuen oli ikimuistoista. Ja oli muuten hyvää!
Kävin yhteensä kahdessa pienessä satamakaupungissa ja viivyin Iso-Britannian maaperällä peräti muutaman tunnin. Liekö tästä, vai jostakin erityisen onnellisesta edellisestä elämästä jäänyt tämä lähtemätön kaipuu tuonne kuivan huumorin ja kylmän munuaispiirakan kehtoon. Ja vihdoinkin, haaveiltuani siitä vuosia, pääsen takaisin tuonne unelmieni saarivaltioon. Jos löydän sieltä talon (ja Charlie Luxtonin), niin saatan jäädä sinne ikiajoiksi!
11 kommenttia:
Olipa kauniisti kirjoitettu :) Tervetuloa tänne iki-ihanalle saarelle!
Peesaan Elegiaa - kaunis matka hetkiin silloin joskus :-)
Voi, mitä kuvia ja muistoja. Minä halusin jo pienenä Englantiin (ja kuviesi perusteella kun koetin arvailla ikääsi, niin olet varmaan +- pari vuotta omasta iästäni, smurffimuistoja on minullakin) ja pääsin ensimmäisen kerran vasta 1999. Iso-Britannia on minulle nykyisin ainoa matkailumaa, jonne haluan niin kipeästi, että ihan koskee. :)
Elegia: Oi, kiitos paljon! Sinäkö siis asut siellä? Vau.
Booksy: Kiitos kivasta kommentista. :)
Katja: Voi miten paljon yhteistä löytyikään! Olen noissa kuvissa 10-vuotias, osuuko lähelle? Tosi hyvin kuvasit tuon tunteen Iso-Britanniaa kohtaan. Koti-ikävä suorastaan vihloo, maahan jossa olen kerran vain piipahtanut. Outo juttu.
Niin on päässyt käymään, että tänne muutin. Ei ole kaduttanut vielä kertaakaan :)
Kivasti kirjoitettu.
Toivon että talo löytyy!
Elegia: Voi että... Ehkä mäkin pääsen vielä sanomaan noin jossain vaiheessa. :)
piilomaja: Se on vähän sellainen juttu, että sitä toivoo ja samaan aikaan pelkää. Kauhean monta asiaa olisi otettava huomioon erityisesti lasten suhteen. Ja jos ne eivät suostuisi muuttamaan mukana, niin taitaispa jäädä muutto minultakin. Eikä vaan taitaisi, vaan jäisi.
Menee lähelle: Vuosi eroa. :)
Katja / Lumiomena
ihania kuvia! <3
Katja: No nyt jäin sitten miettimään että kumpaan suuntaan. :)
Aiju: Kiitos. Mun tarkoin varjeltu anonymiteettini taitaa olla sun suhteen mmennyttä. :D :D
juu! :D
Lähetä kommentti