Lauantaina haudattiin mummo. Tein pitkän matkan sekä maantieteellisesti että ajallisesti. Sukelsin muistoihin, vanhoihin valokuviin ja tarinoihin, niin kuin syvään järveen hikisten hautajaismenojen jälkeen. Heitin mustan mekon laiturille ja pulahdin tummaan veteen välittämättä muiden katseista. Pehmeä, lämmin, virkistävä, vilpoinen ja raikas vesi oli kuin taivas. Ajattelin että mummolla on nyt kaikki hyvin.
Kuu paistaa yli vihreän maan
- sydänkesän himmeä hedelmä.
Vedessä häilyy sen hohde
kuin kynttilänliekki kylmässä huoneessa.
Ja uninen multa tuoksuu - -
Tietämättäni valuu minuun omituista rauhaa kuusta.
Se on niin tuhannesti nähnyt maan peittyvän kukkiin ja kuihtuvan,
ettei mikään sitä liikuta.
Ja se onkin hiljaisempi kuin mikään muu.
(Nocturne - Katri Vala)
6 kommenttia:
Kauniisti olet vanginnut hautajaistunnelman kuviisi. Hieno myös tuo "kuva" naisesta, joka riisuu mustan mekkonsa ja sukeltaa veteen muiden katseista piittaamatta.
Mummolla on varmasti hyvin nyt.
Osanottoni.
Kiitos tästä ja kyllä sukeltamiselle ja sille että kaikki on varmasti hänellä nyt hyvin.Pidäthän huolen myös itsestäsi.
Otan osaa. Pysäyttäviä kohtia nämä.
Hiljaisuus, pysähtyneisyys, ihmisen osa - sitä kaikkea kuolema meille tuo, muistuttaa. Lämmin osanottoni.
Kauniisti kirjoitettu, kuten myös kuvat - pysäyttäviä. Lämmin osaanottoni mummosi kuoleman johdosta.
Olen varma, että hänellä on hyvä olla siellä, missä hän nyt on.
Kiitos paljon kaikille kommentoineille ja osaa ottaneille!
Lähetä kommentti