Aamu-usva järven yllä, aurinko ei väsy koko yönä.
Rantaheinikko kimmeltää tuhansista timanteista raskain korsin.
Kuljen kasteen läpi laiturille. Hameen helma tarttuu pohkeisiin.
Kuikka heittää kutsun vastarannalta, ja minä vastaan, minä vastaan.
Raukeat laineet, veneen narina.
Airot uppoavat utuun,
hämmentävät veden pintaa,
hämmentävät veden pintaa,
niin kuin äänetön lupaus.
Keskikesän taikaa ja kesäyön unia kaikille!
6 kommenttia:
Upea kuva ja kauniit kuvaavat säkeet! Tuli kävä meidän kesämökkiä ja saunottelua yön hämärässä. Voi huokaus.
Oikein ihanaa juhannusta sinulle!
Aivan uskomattoman ihana kuva ja juhannusyön niin sisäistävä runo.
Suloista juhannuspäivää!
Aivan ihana runo, kiitos. Ja suloista keskikesän juhlaa sinne.
Elegia: Sama ikävä täälläkin, vaikkei omaa mökkiä olekaan, niin ikävä silti. Kiitos sinulle.
Katja: Voi kiitos paljon. Juhannuspäivä oli vähän väsynyt... Aattona tuli valvottua pikkutunneille asti.
Kirjailijatar: Kiitos kaunis. Samoin sinullekin!
Kiinnostava ja kaunis blogi sinulla! Löysin tänne Kädellisen päiväkirjan kautta. Tervetuloa myös meille käymään ;)http://marmustoi.blogspot.com/.
Runosi toi mieleen jotenkin oman lapsuuden, sen, kun oli vielä kyky katsoa läheltä, puhua luonnon kanssa ihan eri tavalla kuin nykyään. Kyllä se vieläkin joskus onnistuu, mutta on vain niin paljon vaikeampaa. Hyvää Juhannuksen jatkoa sinulle!
Kiitos Marja Leena. Juhannus taitaa olla nyt auttamatta ohitse, mutta kauniit kesäpäivät jatkuvat. Vierailin blogissasi ja iloksi ja yllätykseksi löysin paljon yhteisiä juttuja. :)
Lähetä kommentti